Raskausviikko 31

Viime postauksen polttaritunnelmista onkin hyvä pompata tämän hetken raskausviikkoon 31. Täällä siis tosiaan odotellaan tätä nykyä vauvaa saapuvaksi taloon. Uuden tulokkaan laskettu aika sijoittuu huhtikuun alkuun. Tarkka päivä olisi 6.4.

Tässä olisi siis enään 10 viikkoa laskettuun aikaan. Iiks! Kovasti täällä jo odotellaan pientä ihmettä saapuvaksi. Kaikki alkaisi olemaan valmista. Vielä, kun asunnon saisi kunnolla siistittyä. Olisi han se ihanampi keskittyä vauva-aikaan, kun ei tarvitsisi koko ajan tuskailla kämpän sotkuisuutta. No, onhan tässä vielä aikaa. Tai niin sitä ainakin luulisi. Aika vaan tekee väliin tepposet ja etenee yllättävänkin nopeasti.

Kyseinen raskauskuva on otettu jo 25. raskausviikolla. Tätä nykyä tuo maha on jo hiukan isompi. Eikä nyt välttämättä niin hiukankaan. Ja vielä olisi kuitenkin mahalla about 10 viikkoa aikaa kasvaa. Huh! Minkähän kokoinen nainen täällä vielä loppua kohti on. Sitä jännittäessä.

Polttarit osa 2

Viime postauksessa kerroin ensimmäisen polttaripäivän tapahtumista.

Seuraava polttaripäivä starttasi hyvissä ajoin käyntiin. Väsynein silmin aloitin päivän kattamalla aamupalaa pöytään. Eihän se päivä ilman kahvia käynnisty. Siispä kananmunat porisemaan, kahvi tippumaan ja leipävermeet pöydälle. Pikku hiljaa sitä loputkin naisista heräilivät ja päästiin kaikki pöydän antimien kimppuun.

Kun mahat oli saatu täyteen, oli vähän ikävämmän homman vuoro. Nimittäin mökin siivouksen. Kyllähän me naiset pieni sotku oltiin saatu aikaiseksi, mutta kaikkien osallistuessa (tai lähes kaikkian) saimme kuin saimmekin urakan ihmisten aikaan hoidettua.

Siivouksen jälkeen olikin aika pakkautua autoihin ja kääntää autojen nokat kohti Tamperetta. Polttarisankarimme Marikki ei tässä kohtaa vielä tiennyt minne olimme matkalla. Määränpää paljastui vasta autojen kääntyessä Särkänniemeä kohti. Marikin riemu "kyllähän mä tästä joskus jotain vihjasin, mutta en mä millään arvannu, että te mut oikeesti tänne toisitte" osoitti, että Särkänniemi oli selvästi ollut nappi valinta polttaripäivään.

Ja varmasti mieluinen valinta se oli muidenkin mielestä (lukuun ottamatta yhtä joukkomme jäsentä, joka ei edellisen päivän huvittelusta johtuen uskaltautunut lähteä kokeilemaan, mitä olotila sanoisi härveleissä pyörimisestä). Tovi siellä Särkänniemessä vierähtikin, kun me naiset juostiin lasten lailla laitteesta toiseen. Nälän iskiessä kävimme heittämässä evästä naamariin ja taas jaksoi huvitella.

Särkänniemessä oli ilmaisesiintyjänä Robin. Oi vitsit! Ihana Robin. Tykkään. Myönnän häpeilemättä. Ja kyllä sitä porukkaa lavan läheisyydessä riittikin. Taitaa siis muutama muukin tykätä.

Kellon rientäessä oli pikku hiljaa aika siirtyä kohti seuraavaa etappia. Niinpä pakkauduimme jälleen autoihin ja lähdimme huristelemaan rauhallisesti ajelemaan kohti Kankaanpäätä. Kankaanpäässä majapaikan ennen illan rientoja meille tarjosi Miia. Naisille tukat kondikseen ja nättiä päälle ja piankos sitä jo oltiin valmiita maailmalle.

Polttareiden viimeisenä etappina toimi Stage, joista seurueellemme oli varattu pöytä kuohuvan kera. Eikä parempaa sijaintia olisi pöydälle voinut toivoa, kuin suoraan lavan edustalla. Olihan myöhemmin illasta lavalle nousemassa Stig. Stagessa juhlat jatkuivat valomerkkiin asti.

Vaikka polttarit ihan mahtava viikonloppu olikin, niin kyllä oli ihanaa päästä pitkän reissun jälkeen vihdoin Jarin kainaloon unten maille.

Polttarit osa1

Mitä kuvassa tapahtuu?

No, meikäläinenhän siinä yrittää kivuta rosmoilee, mutta joku hyvännäkönen poliisimuija on heti keskeyttämässä suunnitelmat. Taisi vielä olla itse talon emäntä kyseessä. Tultiin kuitenki sen verran hyvin juttuun, että rangaistukset jäi saamatta. Rangaistuksen sijaan lähdettiin yhdes juhliin. Otettiin vielä pari kaveriaki mukaan. Siinä hurahtiki sit koko viikonloppu. Kyseessähän on siis viime viikonlopun polttarit!

Morsian Marikki (jonka häiden kaasoilusta olen muuten puhunut täällä, täällä ja täällä) oli aloittanut normaalin tapaan työpäivänsä. Kuuden naisen muodostaman rosmojoukon voimin säntäsimme keskeyttämään tuon reippaasti alkaneen aherruksen ja näin starttasi polttarit käyntiin. Ei tainnut tyttö tietää, että nurkan takana oli rosmojoukko valmiina.

Tässä vaiheessa polttareita kasvojani komisti vielä ei-asukokonaisuuteen sopiva naamio.

Ensimmäisenä suuntasimme Marikin kotiin vaihtamaan asustetta. Koska porukkamme koostui rosmoista, tarvitsimme joukkoomme tietysti poliisin meitä toppuuttelemaan. Morsiamelle siis poliisin vermeet niskaan. Tässä vaiheessa huijasimme vielä Marikkia, että viettäisimme päivän, illan ja yön hänen luonaan. Raukka vielä nieli syötin. "Voi ei, miksei Mikko ole siivonnut, kun kerran tiesi polttareista", vaikeroi morsian muiden pidätellessä naurua. Pettymys polttaripaikasta ei kuitenkaan paistanut hänen kasvoiltaan, vaikka polttarisankari varmasti tunsi sisällänsä lievää pettymystä.

Lopulta löimme morsiamelle pakkauslistan kouraan. Tässä kohtaa morsiamellekin valkeni, että kyllä tarkoitus on suunnata muille maille. Tavarat ja naiset autoon ja suunta kohti Kankaanpään toria. Torilla polttarit etenivät hyvinkin perinteiseen tapaan. Kortsuja emme sentään laittaneet morsiamen myymään, vaan hoidimme homman hieman siveellisemmin ruusuja kaupitellen.

Ruusujen myynnin lomassa tiedustelimme vastaantulijoilta neuvoja hyvään avioliittoon. Miehille tuppasi tuo kysymys olemaan hieman vaikea, mutta kun kysymyksen käänsi "millainen on hyvä vaimo", niin johan rupesi vastauksia tulemaan. Viimeisillä minuuteilla törmäsimme herttaiseen iäkkäämpään naishenkilöön, joka pienen koiransa kanssa seisoskeli Citymarketin edustalla. Saimme häneltä niin arvokkaat opit hyvään avioliittoon, että pakko jakaa ne myös kanssanne.

Ensimmäinen onkin varmaan monelle jo tuttu ohje, joka kieltämättä joskus tuppaa itseltäni unohtumaan: Mikäli mies sanoo hoitavansa asian, hän hoitaa sen kyllä. Siitä ei tarvitse muistuttaa puolen vuoden välein. Toinen ohje olikin itselleni aivan uusi: Naisen paikka on keittiössä. Siemaillen punaviiniä ja katsellen miehen uurastusta hellan ääressä.

Loppupäiväksi siirryimme Parkanosta varaamaamme mökkiin.  Mökillä huolen hulvattomasta meiningistä piti jättitrampoliini (kuten alla olevasta kuvasta näkee) ja ulkoamme poreineen. Ammeessa tulikin useampi tunti porukalla vietettyä. Poreiden lomassa lämmön takasi pihapiiristä löytyvä puusauna. Muutaman kerran pesä jäi vailla vahtia tulen päästen sammumaan ja lämmön hiipumaan. Jonkin sortin löylyt saatiin kuitenkin heitettyä. Suurin osa joukostamme uskaltautui poikkeamaan hyisessä järvessä. Itse en lukeutunut tuohon joukkoon.

Ei Marikilla oikeasti ole niin huono happi, mitä kuva antaa ymmärtää. Raukka ei vain päässyt ylös, kun meikäläinen pomppi innoissaan vieressä.

Puolen yön aikaan alkoi porukkaa sen verran ramasemaan, että oli aika siirtyä vällyjen väliin. Eikä ollut kyllä lainkaan huonompi idea se, olihan tiedossa vielä koko seuraava päivä hauskanpitoa.