Polttarit osa1

Mitä kuvassa tapahtuu?

No, meikäläinenhän siinä yrittää kivuta rosmoilee, mutta joku hyvännäkönen poliisimuija on heti keskeyttämässä suunnitelmat. Taisi vielä olla itse talon emäntä kyseessä. Tultiin kuitenki sen verran hyvin juttuun, että rangaistukset jäi saamatta. Rangaistuksen sijaan lähdettiin yhdes juhliin. Otettiin vielä pari kaveriaki mukaan. Siinä hurahtiki sit koko viikonloppu. Kyseessähän on siis viime viikonlopun polttarit!

Morsian Marikki (jonka häiden kaasoilusta olen muuten puhunut täällä, täällä ja täällä) oli aloittanut normaalin tapaan työpäivänsä. Kuuden naisen muodostaman rosmojoukon voimin säntäsimme keskeyttämään tuon reippaasti alkaneen aherruksen ja näin starttasi polttarit käyntiin. Ei tainnut tyttö tietää, että nurkan takana oli rosmojoukko valmiina.

Tässä vaiheessa polttareita kasvojani komisti vielä ei-asukokonaisuuteen sopiva naamio.

Ensimmäisenä suuntasimme Marikin kotiin vaihtamaan asustetta. Koska porukkamme koostui rosmoista, tarvitsimme joukkoomme tietysti poliisin meitä toppuuttelemaan. Morsiamelle siis poliisin vermeet niskaan. Tässä vaiheessa huijasimme vielä Marikkia, että viettäisimme päivän, illan ja yön hänen luonaan. Raukka vielä nieli syötin. "Voi ei, miksei Mikko ole siivonnut, kun kerran tiesi polttareista", vaikeroi morsian muiden pidätellessä naurua. Pettymys polttaripaikasta ei kuitenkaan paistanut hänen kasvoiltaan, vaikka polttarisankari varmasti tunsi sisällänsä lievää pettymystä.

Lopulta löimme morsiamelle pakkauslistan kouraan. Tässä kohtaa morsiamellekin valkeni, että kyllä tarkoitus on suunnata muille maille. Tavarat ja naiset autoon ja suunta kohti Kankaanpään toria. Torilla polttarit etenivät hyvinkin perinteiseen tapaan. Kortsuja emme sentään laittaneet morsiamen myymään, vaan hoidimme homman hieman siveellisemmin ruusuja kaupitellen.

Ruusujen myynnin lomassa tiedustelimme vastaantulijoilta neuvoja hyvään avioliittoon. Miehille tuppasi tuo kysymys olemaan hieman vaikea, mutta kun kysymyksen käänsi "millainen on hyvä vaimo", niin johan rupesi vastauksia tulemaan. Viimeisillä minuuteilla törmäsimme herttaiseen iäkkäämpään naishenkilöön, joka pienen koiransa kanssa seisoskeli Citymarketin edustalla. Saimme häneltä niin arvokkaat opit hyvään avioliittoon, että pakko jakaa ne myös kanssanne.

Ensimmäinen onkin varmaan monelle jo tuttu ohje, joka kieltämättä joskus tuppaa itseltäni unohtumaan: Mikäli mies sanoo hoitavansa asian, hän hoitaa sen kyllä. Siitä ei tarvitse muistuttaa puolen vuoden välein. Toinen ohje olikin itselleni aivan uusi: Naisen paikka on keittiössä. Siemaillen punaviiniä ja katsellen miehen uurastusta hellan ääressä.

Loppupäiväksi siirryimme Parkanosta varaamaamme mökkiin.  Mökillä huolen hulvattomasta meiningistä piti jättitrampoliini (kuten alla olevasta kuvasta näkee) ja ulkoamme poreineen. Ammeessa tulikin useampi tunti porukalla vietettyä. Poreiden lomassa lämmön takasi pihapiiristä löytyvä puusauna. Muutaman kerran pesä jäi vailla vahtia tulen päästen sammumaan ja lämmön hiipumaan. Jonkin sortin löylyt saatiin kuitenkin heitettyä. Suurin osa joukostamme uskaltautui poikkeamaan hyisessä järvessä. Itse en lukeutunut tuohon joukkoon.

Ei Marikilla oikeasti ole niin huono happi, mitä kuva antaa ymmärtää. Raukka ei vain päässyt ylös, kun meikäläinen pomppi innoissaan vieressä.

Puolen yön aikaan alkoi porukkaa sen verran ramasemaan, että oli aika siirtyä vällyjen väliin. Eikä ollut kyllä lainkaan huonompi idea se, olihan tiedossa vielä koko seuraava päivä hauskanpitoa.