Lupasin aikaisemmassa postauksessa kertoa hieman tarkemmin tuosta Laviksesta eli Lavatanssijumpasta. Jumppia oli järjestetty kolmelle maanantaille ja nyt nuo maanantait on jo takanapäin. Ikävä arkinen maanantai on siis palannut.
Tiedättekö, kuinka maanantai on aina se viikon ikävin päivä? Viikonlopun vapaus on taakse jäänyttä ja arki on taas synkkänä edessä. Jarin työpaikka kahmaisee perheemme pään (heh) useammiksi tunneiksi päivästä ja luovuttaa hänet vasta illan pimentyessä takaisin luoksemme. Olipas dramaattisesti esitetty.
Mielestäni voisimme luopua koko maanantaista. Tosin se tekisi sitten tiistaista maanantain kaltaisen ikävän päivän. Ehkä siis tuo maanantain olemassa olo on vain hyväksyttävä. Tosin, jos maanantaista luovuttaisiin, niin silloinhan elämään mahtuisi useampi viikonloppu. Melkein jo aloin laskemaan, montako viikonloppua se tekisikään (elämän pituudesta riippuen). Matemaattisena ihmisenä, sitä rupeaa niin pienestä heti pyörittämään lukuja päässään.
Anyways, palataanpa takaisin siihen Lavatanssijumppaan. Pointtina oli, että tuo Lavis teki maanantaista oikeasti mukavan ja odotetun päivän. Kyllä vain. Maanantaista on kuin onkin mahdollista saada mukava päivä muiden joukossa. Asenne ratkaisee.
Lavis on jotain jumpan ja lavatanssin välimaastosta. Ehkä kuitenkin enemmän sitä jumppaa lavatanssin pauhatessa taustalla. Jumpassa kuitenkin hyödynnetään lavatanssin askeleita, niin ei sitä pelkäksi jumpaksi voi sanoa. Eli pidetään se alkuperäinen: Lavis on jotain jumpan ja lavatanssin välimaastosta. Ja olihan se hauskaa! Mikäs sen mukavempaa tapaa hikoilla, kuin tanssin merkeissä. Taisimme ystävämme kanssa olla porukan nuorimmat (yhden muun jumppaajan lisäksi). Muuten mentiin suurimmilta osin sinne 40+ jopa 50+ linjalle. Mutta eihän se menoa haitannut. Paremmin se heillä tuntui lanne keikkuvan, kuin meikäläisellä.
Alla oleva video näyttää, mitä tuo Lavis oikeasti on. Sitä, kun on sanoin hiukan haastava selittää. Niin kuin videosta näkee, niin Lavista tanssitaan yksin. En siis tullut tuhonneeksi kenenkään varpaita. Hyvä minä!
Lavis on jotain jumpan ja lavatanssin välimaastosta. Ehkä kuitenkin enemmän sitä jumppaa lavatanssin pauhatessa taustalla. Jumpassa kuitenkin hyödynnetään lavatanssin askeleita, niin ei sitä pelkäksi jumpaksi voi sanoa. Eli pidetään se alkuperäinen: Lavis on jotain jumpan ja lavatanssin välimaastosta. Ja olihan se hauskaa! Mikäs sen mukavempaa tapaa hikoilla, kuin tanssin merkeissä. Taisimme ystävämme kanssa olla porukan nuorimmat (yhden muun jumppaajan lisäksi). Muuten mentiin suurimmilta osin sinne 40+ jopa 50+ linjalle. Mutta eihän se menoa haitannut. Paremmin se heillä tuntui lanne keikkuvan, kuin meikäläisellä.
Alla oleva video näyttää, mitä tuo Lavis oikeasti on. Sitä, kun on sanoin hiukan haastava selittää. Niin kuin videosta näkee, niin Lavista tanssitaan yksin. En siis tullut tuhonneeksi kenenkään varpaita. Hyvä minä!
Tiistaina sitä pitäisi sitten lähteä katsastamaan tuo varmasti monelle tutumpi tanssillinen liikuntamuoto Zumba. Vähän jännittää, kun ei tuo lantion keikuttaminen itseltä onnistu niin komiasti. Pitäisi mennä asenteella "Ei sen niin väliä, miltä näyttää. Pääasia, että on kivaa ja kunto nousee siinä sivussa.". Tuo oma asenne tuppaa vain olemaan enemmän luokkaa "Jos jotain tehdään, niin tehdään se sitte kunnolla tai jätetään kokonaan tekemättä.". Asennevammasta huolimatta olen valmis tutustumaan Zumban saloihin.
Syksyn uusia Lavis tunteja odotellessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti