Tänään päätin ryhtyä syömään säännöllisemmin.
Säännöllisyyden tarkoituksena olisi päästä eroon jatkuvasta herkuttelusta.
Meikäläisen napa kun on raskaudesta lähtien vetänyt herkkuja minkä ehtii. Tai
minkä kehtaa. Ennen raskautta ei tuo makea juurikaan kuulunut elämääni. Kuului
kyllä joskus aikoinaan, mutta pari vuotta oli herkuttelu ollut melko vähäistä. Raskauden
jälkeen on maistunut niin karkit kuin leivonnaiset. Kaikki, mistä nyt löytyykin hulluna
sokeria. Kuinka paljon tuo meikäläisen napa mässyä vetääkään, niin määrä on jotain
tähtitieteellistä. Enkä edes kauheasti liioittele.
Ajattelin siis, että jos ei ehdi tulemaan nälän tunnetta, ei
tule niin kauheasti herkuteltuakaan. Tai ainakin herkuista erossa pysyminen on
kylläisenä helpompaa.
Tavoitteeni myötä väänsin aamulla silmät ristissä itselleni
kaurapuuroa. Oli pahaa. Lohdutukseksi söin minttujäätelöä. Herkut vei 1-0.
Miten meni, noin niinku omasta mielestä? Ei kovin hyvin.
Voi hyvänen aika. Sitä on tullut päästyä eroon tupakasta, niin kyllä meikäläinen nyt
tämänkin hoitaa kotiin. Huomenna päivä uusi. Motivaatio: ollaanko kavereita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti