Murrr! Ihanaakin ihanempi aamuinen yllätys.
Unihiekka
silmissäsi istahdat olohuoneen pehmeälle sohvalle. Tavoittelet
leppoisampaa asentoa, joten oikaiset koivet edessäsi olevalle
sohvapöydälle. Käsissäsi on kuppi kuumaa kahvia. "Hörppään tämän tässä
rauhassa, ennen lapsukaisen aamupuuroa", ajattelet itseksesi. Mukavasti
taaperokin on rauhassa omien touhujensa parissa.
Ei aikaakaan, kun lapsi ilmestyy eteesi. Hän ojentaa syliisi suuren valkoisen mukin. Mukin, jonka sijainti on tullut tutuksi Jarin
yöpöydällä. Mukin, joka on yleensä vettä täynnä. Vilkaiset mukiin ja
mitä.. muki on tyhjä? "Et oo tosissas", tulee ensimmäisenä suustasi.
Katsot tuota pientä tyttöä, joka viattomin silmin katsoo silmiisi. Hänen
sormensa nousee osoittamaan sängyn suuntaan. Vaikka lapsi ei osaa vielä
puhua, on hänen sanottavansa aivan selvä "jos sen mukin sisältöä etsit,
niin se on tuolla sängyn alla". No, mitäs pienistä ja sillai kai!
Plikka siis päätti, että äipän neljän minuutin laiskottelussa on ollut jo kolme minuuttia liikaa. Josko loppupäivä saataisiin sujumaan vähän kivuttomammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti